Viikkoni on sujunut happihoidoissa. Viikko sitten lauantaina satuimme kuvaamaan pari tuntia ulkona työporukan kanssa. Kuvaussession jälkeen kävelin kotiin. Kolmen tunnin raitis ilma antoi minulle uskomatonta potkua. Olo oli parempi kuin kuukausiin. Sunnuntaina teimme mieheni kanssa kolmen tunnin luontoretken ja jälleen sama vaikutus.

Eilen ulkoiluhimoni sai ensimmäistä kertaan aikaan jotain myös muille hyödyllistä. Haravoin appiukon pihaa vimmatulla voimalla. Saimme yhteensä 8 jätesäkillistä lehtiroskaa, joka odottaa nyt kuljetusta seuraavaan pisteeseen maatumaan. Tänään suunnittelin lähteväni uimaan stadikalle, mutta kyseinen paikka aukeaa vasta 10.toukokuuta, joten hetken verran täytyy vielä kärvistellä ennen ulkoilma-uintia. Tällä viikolla olen rullaluistellut ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Vein pyöräni vuosihuoltoon ja huomasin, että pyöräilykypäräni kaipasi huoltoa myöskin.

Hidas tahtini liikkumisessa on avannut minulle aivan uuden maailman. Kun ennen tavoitteeni oli aina saavuttaa mahdollisimman lyhyt aika ja pitkä matka, nyt yritän vain epätoivoisesti saavuttaa mahdollisimman pitkää aikaa. Tällainen ajattelu avaa tien hitauden maailmaan. Poimin toissapäivänä kevään ensimmäiset valkovuokot. Minulla on kerrankin aikaa katsella ympärilleni. Viikko sitten luontoretkellä ihastelin leskenlehtiä ja sinivuokkoja etäältä. Eräällä kävelylenkilläni tutustuin kivenheiton päässä asunnostamme olevaan muinaismuistoon, johon minulla ei ole koskaan aikaisemmin ole ollut aikaa paneutua.

"Happihoitoon" olen yhdistänyt myös erään miedon pahoinvointilääkkeen ja näin vointini on ollut parempi. Olen voinut ainakin suurin piirtein käydä töissä. Lääkkeen käyttäminen on inhottavaa, vaikka olen tietenkin varmistanut sekä gynegologilta että farmaseutilta, että sen pitäisi olla vaaratonta alkiolle. Tällä hetkellä lääke on kuitenkin minun paras vaihtoehtoni yrittää elää hyvillä mielin ja välillä myös hyvin voiden raskaana olevan naisen elämää.